20. päivä Riossa (22.2.2012)

Tämä päivä oli omistettu rantsulle. Vietimme kivan päivän Ipanemalla löhöillen aurinkovarjojen alla. Harvoin voi nukahtaa päikkäreille aaltoja kuunnellen. Okei, ehkä pari juomamyyjää pilasi huuteluillaan aaltojen ääntä, mutta kuitenkin. Ravintolan kautta teimme viimeisiä tuliaisostoksia Copacabanan ilta torilta. Osa porukasta lähti loppu iltaa viettämään Lapaan bagode-baariin. Huomenna kotiin...

19. päivä Riossa (21.2.2012 tiistai)

Karnevaaleista toipumista... Aamupäivällä osa hengaili altaalla. Kävin Kuisman kanssa syömässä ravintolassa, jossa oli pari muutakin ihmistä. Ilmeisesti karnevaalien jälkeen porukka kokoontuu perheinä syömään ulos. Alkuillasta teimme reissun Santa Teresan maisemiin vihdoinkin, tosin ilman raitsikka ajelua. Ilmeisesti Santa Teresaan vievässä raitiovaunussa oli tapahtunut jo syksyllä jokin onnettomuus, eikä se vieläkään ole jatkanut toimintaansa. Santa Teresassa oli paljon vanhoja, värikkäitä taloja. Mutkikkailta kaduilta löytyi näköala tasanne, josta ihailimme viimeisiä "korkean paikan" näkymiä Rio de Janeiron kaupunkiin.

Kotiinlähtö häämöttää. Kuisma lähtee jo huomenna, me muut eri lennoilla torstaina. Mun, Miian ja Mushkan lento lähtee vasta hieman ennen puoltayötä torstaina. Kolmessa viikossa on tullut avarrettua maailmaa runsaasti. Vaikka paljon pidänkin Riosta on ihanaa palata kotiin oman rakkaan luokse.

18.päivä Riossa (20.2.2012)

Herättyäni puolenpäivän jälkeen, huomasi valvoneensa koko edellisen yön. Jännitys vatsanpohjassa sain kuitenkin itseni ylös sängystä ja valmistautumaan kulkueeseen. Kuisma, Tarja ja Kati eivät olleet vieläkään saaneet varmistusta tanssipaikastaan, vaikka kulkueen alkuun oli aikaa n. 4h. Miia, Mushka ja minä lähdimme Jarin roudausavun kanssa kohti Clementeläisten kokoontumispaikkaa. Oli vaikea löytää taksi, joka huoli meidät pukujen kanssa kyytiin. Tuskin ongelmana oli puvut, vaan se että tiesivät katujen olevan tukossa Sapucái:n läheisyydessä.

Kokoontumisalueella kyselimme missä kohtaa alamme sijaitsee. Meidät ohjattiin neljännen vaunun taakse. Seitsemän aikaan aloimme pukea asua päälle. Onneksi ei ollut ihan tuskaisen kuuma. Samalla paikalle saapuivat loput naisista. Kuisma ja Kati olivat saaneet kuin saaneetkin asut, mutta eri alasta kuin me. Tarja joutui jäämään kuvaajan rooliin, koska vain kaksi pukua löytyi lisää. Tarja sai otettua hyviä kuvia aivan tanssijoiden ja vaunujen vierellä, kokoontumisalueella.

Meidät järjestettiin riveihin. Jäimme alan takaosaan. Eräs paikallinen nainen tuli epäilevästi kyselemään, mistä olemme ja että tiedämmehän että laulu pitää osata laulaa. Ylpeinä saimme näyttää pitkää nenää nyrpeälle akalle, että me suomalaiset osaamme sambata loistavasti. En voi sanoin kuvata sitä tunnetta (innostuksen ja jännityksen sekoitusta) mikä kroppaan tuli ilotulitusten alettua ja samban soidessa. Nyt kulkueemme starttaa. Jammailimme porukalla kohti dromon sisääntuloaukkoa. Katsomo hurrasi tanssiessamme heidän ohitseen. Huomasin, että kulkue oli kulkenut eteenpäin 47 min ennenkuin astuimme dromolle (aika näkyi kellotauluista dromon varrella). Loppupää kulkueesta joutui aikas haipakkaa kirmaamaan kulkuealueen ohi aikarajaa ajatellen. Koulu ei saa ylittää tiettyä aikaa, joka sääntöihin on asetettu. Tuntui, että koko matka dromolla vilahti ohi aivan sumussa. Olikohan syynä pukuun kuuluvat aurinkolasit vai tanssin hurmos, mutta tiedän laulaneeni ja bailaavani koko matkan lujaa. Mielestäni osa tanssijoista alassamme, eivät laittaneet kaikkea peliin, mutta toivottavasti se ei massasta erottunut. Tanssiaskeleet dromolla kestivät vajaat 15min. Olisin ollut siellä mielelläni pidempäänkin!!!

 "Maaliin" päästyämme hiki virtasi. Purimme puvuistamme sulat kotiin viemiseksi. Rinkan ollessa niin iso, pätimme olla kuskaamatta niitä ympäriinsä. Kipitimme katsomoon 12, johon Jari oli käynyt ostamassa liput. Emme kuitenkaan kauaa jaksaneet tungoksessa katsella, vaan siirryimme sulkiemme kanssa asunnolle virittämään telkkarin, josta voisi katsella loputkin kulkueet. Vasta useamman tunnin jälkeen aloin uskoa todella olleeni karnevaalikulkueesa Brasiliassa. Yli 70 tuhatta ihmistä katsoi kulkuetta livenä paikan päällä, ties kuinka monta miljoonaa katsojaa tv ja internet keräsi puolestaan ääreensä. Tämä on jotakin, mitä en unohda koskaan.

17. päivä Riossa (19.2.2012 sunnuntai)

Tänään oli vuorossa pitkä ilta Sapucaí:lla especial-ryhmän kulkueita vahtaamassa. Vaikka meillä oli liput hankittuna katsomoon jo etukäteen, lähdimme ajoissa jonottamaan hyviä katsomopaikkoja. Kovasti sai tehdä töitä hyvän paikan pitämisessä koko illan. Kulkueet olivat valtavia, värikkäitä ja kerrassaan upeita. On vaikea sanoin kuvailla fiilistä, mikä oli katsellessa sambakoulujen menoa. Vaunut olivat valtavia ja kekseliäisyyttä ei puuttunut. Ala-puvut loistivat ihanissa väreissä. Bateriat olivat huikeita! Hienosti jaksoin klo 17-07:30 välisen ajan dromolla. Toiseksi viimeisen koulun kohdalla iski suurin väsy, mutta suomalaisella sisulla pysyin hereillä koko ajan. Lemppari koulujen kohdalla jaksoi bailata hyvin, välillä toki oli istuskeltava vaan. Tuntuu uskomattomalta, että huomenna tanssin itse kulkueessa. Can´t wait!

16. päivä Riossa (18.2.2012)

Bom Carnaval! Karnevaalitunnelman pystyi aistimaan heti aamusta. Paikalliset ja turistit kokoontuivat kaduille erilaisiin kulkueisiin. Täällä on suomalainen vappu potenssiin 100 tai tuhat. Porukka bailaa, laulaa, tanssii, juo... Iloa riittää. Illalla lähdin Miian kanssa Dromolle katsomaan grupo-A:n kulkuetta. A-ryhmä kisaa pääsystä especial-ryhmään, joka kisaa mestaruudesta. A-ryhmän voittaja nousee seuraavaksi vuodeksi parhaimpaan ryhmään ja päin vastoin especialin viimeinen tippuu grupo-a:han. Yksinkertaista vai mitä?

grupo-A:n alkua odotellessa

Paikallisen mummun kanssa on kiva fiilistellä

Meillä ei ollut lippuja etukäteen ostettuna tälle päivälle. Lähdimme puoli seitsemäksi dromolle tunnustelemaan lippuhintoja "katukauppaajilta". Saimme liput edullisesti (40 real) hyvään katsomoon (setor 8). Pääsimme katsomoon kuitenkin vasta puoli tuntia ennen kulkueen alkua, jonottamista siis tovi riitti. Eivät avanneet portteja ennenkuin hieman ennen h-hetkeä, vaikka olimme luulleet katsomoon pääsevän varaamaan hyviä paikkoja ajoissa. Toisin kävi. Saimme silti hyvät paikat katsomosta. Tunnelmaa riitti ja meininkin oli mahtava. Parhaimman fiiliksen loi Viradouro, joka selkeästi halusi takaisin especial-ryhmään. Visuaalisesti ko. koulu ei ollut kuitenkaan parhain. Muilla oli kauniimmat vaunut sekä väriharmoniat asuissa/kulkuerakenteissa. Jaksoimme katsoa 7 koulua yhdeksästä, sitten oli pakko lähteä nukkumaan, että jaksaisimme huomenna parhaat koulut katsoa kokonaan. Päätimme kuitenkin klo 4:30 lähtiessämme käydä tsekkailemassa haaskat. Kulkueeseen osallistuvat (osa ainakin) jättävät karnevaaliasunsa kaduille, joista turisti tai paikallinen voi sitten käydä nappaamassa sulan tai paljettikuvion kotiin viemiseksi. Tai niin me luultiin. Kadulla oli mielettömästi karnevaaliasuja eri väreissään, mutta paikalliset olivat haalineet itselleen kasoja asuista myydäkseen ne?! Olivat kovin tarkkoja, ettei kukaan varasta heidän haalimastaan pinosta matskuja. Turpaansa olisi saanut jos olisi mennyt vaan keräämään sulkia tai jotain muuta väärästä kohtaa katua. Oli vaikea arvioida mitkä asuista oli hylätty ja mitkä kasattu valmiiksi uusiokäyttöön/myyntiin. Katselimme vain ihmeissämme pukuja ja otimme taksin ilman omaa saalista asuista. Taksi sai taas aiheutettua sydämentykytyksiä. Tällä kertaa syynä ei ollut hurja vauhti vaan reittivalinta. Ensin taksi joutui etsimään auki olevat kadut. Ihmiset vaelsivat pois kulkueesta autoteillä, eikä tilaa taksille tuntunut löytyvän. Sain juuri sanottua, että ollaanpas lähellä favelaa, kun taksikuski laittoi jarrut pohjaan, peruutti ja kääntyi ylös pikku katua kohti favelaa. Hetken mietin, että ei per**le mihin se nyt ajaa. Onneksi kuski vain kiersi edelleen kasvavia ihmismassoja kiertäen "hieman" hämärimpien kujien kautta. Päästiin perille kämpille ehjin nahoin ja rahat tallella (se vähä mitä niistä on jäljellä = äiti laita rahaa) :)

15.päivä Riossa (17.2.2012 perjantai)

Aamupäivästä käytiin osan porukan kanssa vielä Saarassa kaupoilla. Käytiin hankkimassa pehmuketta perseen alle viikonlopun kulkueiden katsomista varten. Illalla Dromolla katselimme lasten kulkueita. Lapset olivat ihania, osalla oli jopa isot vaunut. Lasten baterioissa oli taidokkaita muusikon alkuja, pienenä se pitää aloittaa!

14. päivä Riossa (16.2.2012)

Tänään saatiin mun, Miian ja Mushkan karnevaaliasut. Miia kävi hakemassa ne Carloksen kanssa. Ei meinannut puvut mahtua taksiin. Tiesin, että ala-puvut Riossa ovat isoja, muttei nyt niin isoja ettei meinannut taksiin mahtua. Saa nähdä miten päästään dromolle siirtymään ko. puvuissa. On se hyvä että ollaan harjoiteltu ala-koreoo kunnolla...ei meinaan tule askeleet näkymään tuossa puvussa...On se silti upea. Kuuma tulee mustassa pvc-muovi jakussa mutta tulkoon :)

Kävimme piipahtamassa Cidade do Sambassa, vaunupajoilla. Turisteille ei ollut portit auki. Selittivät vain palosta viimevuonna, jolloin muutaman sambakoulun vaunupajat paloivat. Kävimme vielä São Clementen pajan ovella, mutta sieltäkin mies käännytti meidät pois, vaikka kuinka kerroimme, että meidät oli kutsuttu paikalle. Ilmeisesti olimme liian lähellä karnevaaleja pyrkimässä sisään.

Favela, Cidade do Samban läheisyydessä