2. päivä Riossa (3.2.2012 lauantai)

Jardim botanico

Aamu alkoi puhelinsoitolla asunnon vaihtoon liittyen. Kuulimme, että pääsemme muuttamaan vasta iltapäivällä. Miia ja Mushka suuntasivat rannalle. Me Kuisman kanssa lähdimme tutustumaan Rion kasvitieteelliseen puutarhaan. Kierreltyämme puutarhassa teimme kävelyretken Rodrigo de freitas järven maisemissa. Jo alkumatkasta kuulimme järven yli karnevaalisamban paukkeen. Aikamme käveltyämme törmäsimme pieneen karnevaalikulkueeseen. Se oli bloco Spanta nenemin 10-vuotis karnevaalikulkue. Bloco on ns. pieni sambakoulu (varmaankin suomen sambakoulun koko luokkaa..). Tunnelmaa riitti!

Iltapäivällä saimme kuin saimmekin muutettua Flamengon asuntoon. Nyt meillä on kahden makuuhuoneen, olohuoneen ja keittokomeron paketti. Talosta löytyy myös kuntosali, uima-allas ja pesutupa. Carloksen kanssa kuulumiset vaihdettuamme tuli illan ohjelman suunnittelu eteen. Alunperin oli tarkoitus mennä Mocidaden sambakoululle tanssimaan, mutta Carlos ei pystynytkään lähteä kanssamme. Emme uskaltaneet lähteä niin kauas keskenämme. Meidät oli myös kutsuttu brasseissa asuvan suomi-ritmistan Samin kotiin Santa Teresaan. Hän soittaa Mangueirassa, joten päätimme lähteä sinne. Saimme ohjeet Santa Teresan asunnolle, jonne menimme taksilla. Taksi ei kuitenkaan löytänyt perille asunnolle. Tietä kysyi monta kertaa. Kun uskoimme löytäneemme oikean paikan, jäimme taksista pois. Pieni tie jatkoi mutkitellen siitä mihin taksi oli meidät jättänyt. Mulle alkoi heti karvat nousta pystyyn kun oikeaa talonumeroa ei heti tullut vastaan. Katu oli hämärä ja autio. Muutama tumma mies siellä kulki ja tuijotti meitä. Itkuhan siinä meikäläiselle tuli. Olimme ryöstäjien unelma. Neljä valkoista naista yksin autiolla kujalla. Vihdosta viimein uskoimme löytäneemme oikean oven. Summeriin ei kuitenkaan kukaan vastannut. Vähin äänin hiivimme takaisin sinne mihin taksi oli meidät jättänyt. EI NÄIN ENÄÄ KOSKAAN!

Olin kovin järkyttynyt tapahtumien kulusta, mutta helpottunut ettei mitään pahaa sattunut. Vietimme sitten kaikkien suunnitelmanmuutoksien jälkeen iltaa sambodromolla Sao Clementen kulkuetreeneissä. Olo helpottui ja järkytys lieveni treenien aikana. Samba on siis hyvin hyvin terapeuttista ;) Osasimme jo laulaakin hieman koulun mukana ja tunnelma oli mahtava, niin meillä kuin katsomon toisella puolellakin. Tähän kouluun kuulumme!