16. päivä Riossa (18.2.2012)

Bom Carnaval! Karnevaalitunnelman pystyi aistimaan heti aamusta. Paikalliset ja turistit kokoontuivat kaduille erilaisiin kulkueisiin. Täällä on suomalainen vappu potenssiin 100 tai tuhat. Porukka bailaa, laulaa, tanssii, juo... Iloa riittää. Illalla lähdin Miian kanssa Dromolle katsomaan grupo-A:n kulkuetta. A-ryhmä kisaa pääsystä especial-ryhmään, joka kisaa mestaruudesta. A-ryhmän voittaja nousee seuraavaksi vuodeksi parhaimpaan ryhmään ja päin vastoin especialin viimeinen tippuu grupo-a:han. Yksinkertaista vai mitä?

grupo-A:n alkua odotellessa
Paikallisen mummun kanssa on kiva fiilistellä
Meillä ei ollut lippuja etukäteen ostettuna tälle päivälle. Lähdimme puoli seitsemäksi dromolle tunnustelemaan lippuhintoja "katukauppaajilta". Saimme liput edullisesti (40 real) hyvään katsomoon (setor 8). Pääsimme katsomoon kuitenkin vasta puoli tuntia ennen kulkueen alkua, jonottamista siis tovi riitti. Eivät avanneet portteja ennenkuin hieman ennen h-hetkeä, vaikka olimme luulleet katsomoon pääsevän varaamaan hyviä paikkoja ajoissa. Toisin kävi. Saimme silti hyvät paikat katsomosta. Tunnelmaa riitti ja meininkin oli mahtava. Parhaimman fiiliksen loi Viradouro, joka selkeästi halusi takaisin especial-ryhmään. Visuaalisesti ko. koulu ei ollut kuitenkaan parhain. Muilla oli kauniimmat vaunut sekä väriharmoniat asuissa/kulkuerakenteissa. Jaksoimme katsoa 7 koulua yhdeksästä, sitten oli pakko lähteä nukkumaan, että jaksaisimme huomenna parhaat koulut katsoa kokonaan. Päätimme kuitenkin klo 4:30 lähtiessämme käydä tsekkailemassa haaskat. Kulkueeseen osallistuvat (osa ainakin) jättävät karnevaaliasunsa kaduille, joista turisti tai paikallinen voi sitten käydä nappaamassa sulan tai paljettikuvion kotiin viemiseksi. Tai niin me luultiin. Kadulla oli mielettömästi karnevaaliasuja eri väreissään, mutta paikalliset olivat haalineet itselleen kasoja asuista myydäkseen ne?! Olivat kovin tarkkoja, ettei kukaan varasta heidän haalimastaan pinosta matskuja. Turpaansa olisi saanut jos olisi mennyt vaan keräämään sulkia tai jotain muuta väärästä kohtaa katua. Oli vaikea arvioida mitkä asuista oli hylätty ja mitkä kasattu valmiiksi uusiokäyttöön/myyntiin. Katselimme vain ihmeissämme pukuja ja otimme taksin ilman omaa saalista asuista. Taksi sai taas aiheutettua sydämentykytyksiä. Tällä kertaa syynä ei ollut hurja vauhti vaan reittivalinta. Ensin taksi joutui etsimään auki olevat kadut. Ihmiset vaelsivat pois kulkueesta autoteillä, eikä tilaa taksille tuntunut löytyvän. Sain juuri sanottua, että ollaanpas lähellä favelaa, kun taksikuski laittoi jarrut pohjaan, peruutti ja kääntyi ylös pikku katua kohti favelaa. Hetken mietin, että ei per**le mihin se nyt ajaa. Onneksi kuski vain kiersi edelleen kasvavia ihmismassoja kiertäen "hieman" hämärimpien kujien kautta. Päästiin perille kämpille ehjin nahoin ja rahat tallella (se vähä mitä niistä on jäljellä = äiti laita rahaa) :)

1 kommentti:

  1. Hitisläinne, tää on kyllä niiiiin makee juttu tää blogi, kiitos kun jaksat kirjoitella!!

    VastaaPoista