18.päivä Riossa (20.2.2012)

Herättyäni puolenpäivän jälkeen, huomasi valvoneensa koko edellisen yön. Jännitys vatsanpohjassa sain kuitenkin itseni ylös sängystä ja valmistautumaan kulkueeseen. Kuisma, Tarja ja Kati eivät olleet vieläkään saaneet varmistusta tanssipaikastaan, vaikka kulkueen alkuun oli aikaa n. 4h. Miia, Mushka ja minä lähdimme Jarin roudausavun kanssa kohti Clementeläisten kokoontumispaikkaa. Oli vaikea löytää taksi, joka huoli meidät pukujen kanssa kyytiin. Tuskin ongelmana oli puvut, vaan se että tiesivät katujen olevan tukossa Sapucái:n läheisyydessä.

Kokoontumisalueella kyselimme missä kohtaa alamme sijaitsee. Meidät ohjattiin neljännen vaunun taakse. Seitsemän aikaan aloimme pukea asua päälle. Onneksi ei ollut ihan tuskaisen kuuma. Samalla paikalle saapuivat loput naisista. Kuisma ja Kati olivat saaneet kuin saaneetkin asut, mutta eri alasta kuin me. Tarja joutui jäämään kuvaajan rooliin, koska vain kaksi pukua löytyi lisää. Tarja sai otettua hyviä kuvia aivan tanssijoiden ja vaunujen vierellä, kokoontumisalueella.

Meidät järjestettiin riveihin. Jäimme alan takaosaan. Eräs paikallinen nainen tuli epäilevästi kyselemään, mistä olemme ja että tiedämmehän että laulu pitää osata laulaa. Ylpeinä saimme näyttää pitkää nenää nyrpeälle akalle, että me suomalaiset osaamme sambata loistavasti. En voi sanoin kuvata sitä tunnetta (innostuksen ja jännityksen sekoitusta) mikä kroppaan tuli ilotulitusten alettua ja samban soidessa. Nyt kulkueemme starttaa. Jammailimme porukalla kohti dromon sisääntuloaukkoa. Katsomo hurrasi tanssiessamme heidän ohitseen. Huomasin, että kulkue oli kulkenut eteenpäin 47 min ennenkuin astuimme dromolle (aika näkyi kellotauluista dromon varrella). Loppupää kulkueesta joutui aikas haipakkaa kirmaamaan kulkuealueen ohi aikarajaa ajatellen. Koulu ei saa ylittää tiettyä aikaa, joka sääntöihin on asetettu. Tuntui, että koko matka dromolla vilahti ohi aivan sumussa. Olikohan syynä pukuun kuuluvat aurinkolasit vai tanssin hurmos, mutta tiedän laulaneeni ja bailaavani koko matkan lujaa. Mielestäni osa tanssijoista alassamme, eivät laittaneet kaikkea peliin, mutta toivottavasti se ei massasta erottunut. Tanssiaskeleet dromolla kestivät vajaat 15min. Olisin ollut siellä mielelläni pidempäänkin!!!

 "Maaliin" päästyämme hiki virtasi. Purimme puvuistamme sulat kotiin viemiseksi. Rinkan ollessa niin iso, pätimme olla kuskaamatta niitä ympäriinsä. Kipitimme katsomoon 12, johon Jari oli käynyt ostamassa liput. Emme kuitenkaan kauaa jaksaneet tungoksessa katsella, vaan siirryimme sulkiemme kanssa asunnolle virittämään telkkarin, josta voisi katsella loputkin kulkueet. Vasta useamman tunnin jälkeen aloin uskoa todella olleeni karnevaalikulkueesa Brasiliassa. Yli 70 tuhatta ihmistä katsoi kulkuetta livenä paikan päällä, ties kuinka monta miljoonaa katsojaa tv ja internet keräsi puolestaan ääreensä. Tämä on jotakin, mitä en unohda koskaan.