London Heathrow: Kauhee nälkä, kaikki muut saa ruokaa paitsi minä...
Okei, sai kaikki ruokaa. Englantiin päästyä, kirjanarkkari Jenni havaitsi terminaalista vanhan ystävän; WHS-ketjun. Ruuan jälkeen menin ko. kauppaan. Kirjoja valitessa olisi meikäläiseltä kulunut enemmänkin aikaa, mutta onneksi fiksu tyttö Mushka tajusi kysellä jonkin sortin kenttähenkilöstöltä missä porttimme Rion koneeseen sijaitsee. Hän kertoi sen olevan 20 min junamatkan päässä. Siinä vaiheessa tytöt raahasivat mut pois kirjakaupasta ja laitettiin vipinäksi. This is the final call to the flight.... Tämä world traveller ei osannut odottaa kentän olevan niin iso että portille siirtymiseen menisi oikeesti paljon aikaa ja juna matka. Onhan niitä kenttäbusseja mutta et kenttäjuna vielä... Viimeisenä päästiin koneeseen, mutta ehdittiimpäs.
Lentokone oli myös jotain ihan muuta kuin kuvittelin. Kyllähän sitä leffoista on nähnyt kuvan isojen koneiden sisustuksesta, mutta olihan se kone iso (lukuunottamatta metri kertaa metri jalkatilaa...). Jokaisella oli oma pikkutelkkarinsa, josta pystyi valitsemaan leffoja katseltavaksi. Flunssan jälkimainingit eivät helpottaneet koneessa oloa. Koko nenänielu oli ihan tukossa ja vatsaa väänsi. Ajatus matkustamisesta 24h ei helpottanut rikkaan mielikuvituksen omaavaa suomalaista ja vaikea oli pysyä optimistina siitä että joskus päästään oikeesti perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti