Vuorelle noustiin gondoolihissillä. Meno oli hurjaa! Ensimmäinen hissi nousi Morro da Urcalle. Maisemat olivat uskomattomat. Vielä piti päästä ylös topalle, joten hissillä eteenpäin. Kuljimme ympäri huippua. Oli upeaa nähdä kaupunkia "hieman" eri perspektiivistä kuin maanpinnalta. Odotin näkeväni Rio-elokuvasta tuttuja apinoita, mutta näimme vain - älä syötä apinoita kyltit -. Odottelimme hämärää, jotta kaupungin valot pääsevät oikeuksiinsa. Mahtavat näkymät. Pimeällä en saanut hyviä kuvia, joten muisto tallentui vain verkkokalvolle.
Matkattuamme korvat lukossa alas huipulta hyppäsimme bussin kyytiin. Täällä ei tarvitse huvipuistoa etsiä, sen löytää paikallisilta bussireiteiltä. Tämäkin reilu 70kg hyppäsi ilmaan kovissa töyssyissä bussin penkiltä ja vatsassa kouraisi joka kerta. Caipirinhojen kautta ilta jatkui Mangueiran sambakoululla. Jos Portela oli jotakin uutta, oli Mangueira jotain erittäin vanhaa. Koululle oli korkea sisäänpääsymaksu ja puitteet olivat melko huonot. Koulu oli epäsiisti ja lattiat aivan märät. Onneksi en törmännyt vipeltäviin elukoihin (torakoiksikin kutsutaan), jotka ovat kömpineet loukoistaan esiin ukkosen jäljiltä. Bateria soitti parvekkeella mahtavasti. Tänään olin kuitenkin ollut niin kauan putkeen jalkojen päällä, joten jouduin luovuttamaan melko pian ja palaamaan osan porukan kanssa kotiin. Matkalaukuista 3/4 oli saapunut. Yhtä vielä odotellaan...
 |
| Maisemaa huipulta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti